Lahden suurimman peruskoulun Lähteen koulun joka-aamuisen ja -iltapäiväisen liikenteen seuraamiselta ei voi välttyä, jos on valinnut asuinpaikakseen Nikkilän omakotialueen Metsätien.
Arkisiin koulupäiviin tuntuvat kuuluvan yhä mielikuvituksellisemmin erilaiset performanssit ja temppuilut tiiviin asutuksen liikenteessä.
Joskus vanhoina hyvinä aikoina opettajat organisoivat esimerkiksi kerhotoiminnan puitteissa kouluihin liikennekilpailuja, joissa eri luokkien oppilaillekin tarjoutui tilaisuus ottaa vastuuta järjestelyistä. Tämän päivän liikennekilpailut ovat kuitenkin erilaisia.
Vastuista on paha sanoa mitään. Kilpailuissa ei nimittäin mitata liikennesääntöjen tuntemusta tai noudattamista, pikemminkin päinvastoin. Nokkelin sankari on se, joka koulumatkan tai illan huviajelun aikana pystyy rikkomaan eniten liikennesääntöjä.
Tämän päivän liikennekilpailut ovat kuitenkin erilaisia.
Metsätien pikataipaleella mönkkärien pari- tai kolmiajoa täydentävät samassa letkassa keulivat virimopoilijat, erityisesti asvaltoidun reilun kilometrin pätkän kolmella suoralla. Mönkkärikuskeilla ja mopokaahareilla kaasussa on päivästä toiseen tasan kaksi asentoa.
Tuorein temppu osui äskettäin perjantaiseen iltapäivään, kun mönkkäri oli pakattu äärimmilleen täyteen 5–6 kypärättömiä poikia, jotka yrittivät sinnitellä putoamatta kyydissä.
Nikkilän nuorisoperformansseissa on monta lajia. Tien väärää puolta tai partiossa tien täydeltä ajaminen pimeisiin mutkiin, holtittomat keulimiset koko tien leveydeltä, toljailu kännykkään tuijottaen "polkupyörällä ilman käsiä ajaen", kiipeilyt ajossa rungolle ja ohjaustangolle, mopoilla pyörien hinaamiset ja työntämiset ovat liikennekulttuurissa ja asennoitumisessa eteläisessä Lahdessa jo vakiintuneita ilmiöitä.
Tekniikan kehityskin saa osansa lasten ja nuorten liikennekäyttäytymisessä. Nokkelimmat pystyvät helposti muuntamaan moponsa 80–125:n kuutiosenttimetrin kevytmoottoripyöriksi.
Iltaisin näitten miniohjuksien moottorien papatuksen voi helposti kuulla kaupunginosasta toiseen, kun usein valoton ja kilvetön ohjus kiitää pimeydessä pakoputken kipinät jälkipolttoa paukkuen. Suvun terävin sähkömies kykenee tarvittaessa helposti siivittämään kesymmänkin potkulaudan tai mopon laittomaan liitoon.
Taaperot ja leikki-ikäiset ihmelapset joutuvat sen sijaan Nikkilässäkin tyytymään kesympiin sähkömopoihin. Alaikäisten matkaseuralaisiksi saattavat välillä kelvata isovanhemmat tai muut ystävälliset ajo-opettajat.
No, joku reipas journalisti saattaisi innostua kysymään poliisilta, vakuutusyhtiöiltä, lastensuojeluviranomaisilta, opettajilta, opetusviranomaisilta tai vanhemmilta, josko niistä vastuista joku tohtisi jotain lausua. Lausumiseksihan tämä asia on ikävä kyllä jäänytkin – pikkupoikien mönkkärikuski palasi juuri villi ilme päässä keikaltaan.
Kirjoittaja on lahtelainen riskien hallinnasta väitellyt kasvatustieteen tohtori.